Kahdestoista

Ohhoh! Uusi blogspot on saapunut! Näyttääpä tämä omituiselta, mutta minkäs sille mahtaa.

Enpä taaskaan keksi mitään maailmaa mullistavaa kerrottavaa, mutta värjäsin hiukseni:

Ennen

Jälkeen

 

 

 

 

 

 

 

 

Täytyy myöntää, etten osannut odottaa tästä väristä noin HYVÄÄ. Meinaan punaisia sävyjä kun on vaikea taistella vaaleaksi, mutta kaikkeen ne meitin koulun parturi-kampaajaopiskelijat pystyy! Ja vielä ilmaiseksi! Mukaan lähti myös muutama puteli kampaamotuotteita ilmaiseksi, nyt kyllä kelepaa :)

Yhdestoista

Kun suljen silmät, kuulen huudon; juokse
Yli veden, kadonneen saaren luokse
Ja minä alan juosta, mut veri, se pakenee päästä
Kuu taivaalla loistaa ja heijastuu jäästä
Mulla on pahoja aavistuksia mielessä tämän tästä
Enpä taida hengissä selvitä elämästä

 Eksyinpäs tännekin pitkästä aikaa! Kuis kulkee? Ei, en tiedä keneltä loppujenlopuksi kysyn tätä, sillä harva lukee ja vielä harvempi vastaa. 

Mitä viimeaikoina on tapahtunut? Paljon hermojen kiristelyä, henkistä, että fyysistä pahoinvointia, armotonta vitutusta ja ties mitä muuta. On siinä kaiken keskellä ehtinyt pieni välähdys valostakin pilkahtaa.

Tämän valon nimi on Sinna. Hän on kaikessa omituisuudessaan mielenkiintoinen hiippailija, oikein verraton, ihana ja suloinen otus. Tapasin Sinnan naamatusten päälle viikko sitten, mitään en vaihtaisi siitä viikonlopusta. Matka Forssaan tuntui kauhuntäytteiseltä ajatukselta, mutta todellisuudessa se meni oikein hyvin.

Enkä oikeastaan haluaisi kirjoittaa nyt mistään muusta enää, sillä moni muu asia on suoraansanoen päin persettä juuri nyt. Mutta Sinnan ajatteleminen sai mieleni juuri paremmaksi, joten lopettelen tähän~

Rakkaudella, Sam.