Viides

En tottapuhuen tiedä, mitä kirjoittaisin ja miten kirjoittaisin. Kaikki tuntuu olevan niin sekaisin, että pääni on sekaisin, joten tekstinikin on sekaisin.

On eräs ihminen, joka laittoi mun pasmat sekaisin jo ensinäkemältä. En kuitenkaan osannut odottaa mitään ja koitin hillitä itseäni. Tapani mukaan kuitenkin pomppasin heti mukaan tielle, josta en tiennyt alunperin yhtään mitään. En voi sanoa, että tietäisin vieläkään mitään tiestä, jota kuljen, mutta tiedän, että jokainen askeleeni on lähempänä tätä ihmistä.

En tiedä onko se mun oikea paikkani, en tiedä halutaanko mut sinne, mutta en tiedä mitä muutakaan tekisin. Tahdon hänen luokse, haluan sinne.

Hyi, en halua tästä blogia, jonne avaudun naisongelmistani! En tahdo, en tahdo! Yök!